SAAVUTETU EDUT – ja muita kirosanoja

Ollaan mielenkiintoisten aikojen äärellä. Ukrainassa Venäjä käy jo kolmatta vuotta järjenvastaista hyökkäyssotaansa pönkittääkseen diktaattorinsa asemaa, Eurooppa on kriisien keskellä talouden, energian ja puolustuspolitiikan alueilla ja Lähi-Idän kriisi on eskaloitunut ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Silti mikään ei estä SAK:n pöhöttyneitä herroja käymästä taisteluun oman valta-asemansa säilyttämiseksi näennäisesti ”duunarin asialla” ratsastaen.

Via Dolorosa

Petteri Orpon hallituksesta povattiin jo etukäteen Suomen vihatuinta hallitusta. Syystäkin. Olihan heidän aikomuksensa laittaa stoppi velaksi elämiselle ja korjata Suomen kansantalous käytettävissä olevin keinoin tilanteessa jossa huoltosuhde on päälaellaan, talouskasvu sakkaa, kannustinloukut passivoivat suurta joukkoa ihmisiä, työn tarjoaminen ja vastaanottaminen ei ole kannustavaa ja julkisen sektorin kulut ovat paisuneet suhteessa niin suuriksi, että valtio velkaantuu kiihtyvällä tahdilla. Ja velkaantuu edelleen, vaikka hallitus on jo ryhtynyt toimiin velkaantumisen hillitsemiseksi.

Miksi näin toimitaan? Hallituksen tavoite on velkaantumisen taittamisen lisäksi parantaa työllisyysastetta ja kansainvälistä kilpailukykyä siten, että Suomessa yhä useampi osallistuisi sen yhteisen ”kakun” leipomiseen ja saisi elantonsa työstä. Kun julkisten menojen ja yksityisen sektorin tuottavuuden välinen epäsuhta saadaan tasapainoon ei velan ottamisen lisäksi myöskään verottamiselle ole niin suurta painetta ja ihmisten ostovoima kohenee.

Eikö tämä olisi kaikkien etu? No. Ei näemmä. Sen sijaan, että vaaleilla valittu hallitus saisi tehdä työnsä ja uudistaa työmarkkinoita kaikkien yhteiseen etuun tähtäävillä toimilla ollaan nyt tilanteessa, jossa ulkoparlamentaarista valtaa käyttävät työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla meidän kaikkien muiden kustannuksella. Tämän umpisolmun aukeaminen tulee olemaan Suomen kansalle ennennäkemättömän kallis prosessi, jonka hintaa tullaan maksamaan kansainvälisten investointien kaikkoamisen muodossa vielä sukupolvien ajan. Toivon silti, että hallitus pitää päänsä ja ajaa päätökset maaliin, eikä lähde peruuttelemaan ay-mafian edessä, kuten Sipilän hallitus aikoinaan. Ikävä homma, mutta jonkun se on tehtävä.

Talonrakennusala on Suomen nykyisessä taloustilanteessa lähes täysin pysähdyksissä. Se vaikuttaa yli 30 000 ihmisen työpaikkoihin.

”Saavutetut edut”

”Kateus on Suomessa vahvempaa kuin kiima” -sanoo sananlasku. Se pitää paikkansa. Suomalainen on usein valmis vaikka maksamaan 50€ että kaveri ei saa satasta. Toinen ikävällä tavalla paikkansa pitävä hokema on ”Saavutetuista eduista ei luovuta”. Ammattiyhdistysten mantran mukaan heidän työmarkkinaosapuolena itselleen kiristämät edut ovat itseisarvo, vaikka niistä kiinni pitäminen tarkoittaisi sitä, että jollain muulla menee yritys tai työpaikka alta, tai vaikka kokonainen toimiala pakkaisi kimpsut ja kampsut ja muuttaisi juuri rakentamiinsa puitteisiin Etelä-Amerikkaan. Ja niinhän tässä nyt todella vaikuttaisi käyvän. Tavallisen duunarin olisi viimeistään nyt korkea aika havahtua miettimään myös omaa tulevaisuuttaan. Mitä tapahtuu sitten, kun se toimiala tosiaan muuttaa pois, duunit menee alta ja ansiosidonnainen loppuu? Järjestääkö se Riku Aalto tai Ismo Kokko heille uusia töitä? Tuskin! Eikö ammattiyhdistysten tarkoitus olisi tämän saavutetuista eduista tappelemisen ja oman vallan kahmimisen lisäksi pyrkiä turvaamaan edustamansa toimialan toimintadellytyksiä yhteistyössä työnantajaosapuolen ja päättäjien kanssa? Ei siltä näytä. Jos tähän tahtiin jatketaan, niin ainut saavutettu etu lakon keinoin Suomen konkurssiin ajaville ihmisille on työttömyyskorvaus.

Toivoisin, että Suomen kansa löytäisi yhteisen sävelen ja alkaisi puhaltaa yhteen hiileen yhteisten etujen nimissä. Niin kauan kun ammattiliitot käyttävät häikäilemätöntä valtaansa pienen ryhmän hyväksi demokratiaa ja muuta väestöä vastaan, on tämä yhtä kaunis ja sinisilmäinen toive, kuin missikisoissa lausutut haaveet maailmanrauhasta.

Turvallisuusvaalit 2023

Hyökkääkkö ryssä? Puukottaako ostarilla vastaan kävelevä nuorisojoukko? Raiskaako taksikuski? Saako koulussa olla rauhassa? Onko hoitajalla aikaa? Tuoko kotipalvelu ruokaa? Tuhoaako velkaantuminen taloutemme? Onko työmme hedelmillä kansainvälistä kysyntää? Onko maahan muuttavilla ihmisillä hyvät aikeet? Riittääkö töitä? Syttyykö kolmas maailmansota? Löytyykö työntekijöitä? Sulavatko napajäät? Riittääkö perheellä sähkölaskun jälkeen rahaa ruokaan? Onko korona vieläkään ohi? Onko ihmiskunnalla mitään toivoa? Tuleeko ambulanssi? Missä on Krista Kiuru?

Kysymyksiä. Tärkeitä kysymyksiä. Paljon!!

Turvallisuustilanteemme on tulevien eduskuntavaalien alla kyseenalaisempi, kuin koskaan – ja monelta kantilta.

Tuntuu vähän siltä, että kaikkia pelottaa. Syitäkin on. Paljon!!

Siksi näissä vaaleissa on syytä äänestää. Nyt on korkea aika käsitellä ihmisten huolenaiheita ja siirtää fokus intersektionaalisesta feminismistä ja muusta hevonpaskasta asioihin, joilla on oikeasti merkistystä.

NATOON!

Liittoutumattomuus ei ole ollut ajankohtainen strategia puolustuksemme järjestämiselle enää sen jälkeen, kun Neuvostoliiton perään haikaileva Putin hyökkäsi Krimille. Hyvä että asiaan on viimein herätty Suomessakin. Toivottavasti ei liian myöhään. Silti olen samaa mieltä valtiojohdon kanssa siitä, että kaveria ei jätetä. Natoon mennään, mutta ei ilman Ruotsia. Jos amerikkalaiset eivät onnistu kääntämään Erdoganin päätä hävittäjäkaupoilla kiristämällä, niin leikkikööt sitten keskenään – on tässä pärjätty ennenkin.

Turvallisuusasiat ovat tulleet minulle tutuksi rauhanturvatehtävien ja koulutuksen myötä. Tässä etsinnässä löytyneen asekätkön läpivalaisua NATO-johtoisessa KFOR operaatiossa Kosovossa.

Kotimaan turvallisuus

Suomen sisäinen turvallisuus on järkkynyt viime vuosina monesta syystä. Järjestäytyneiden rikollisjengien määrä on lisääntynyt, katujengien määrä on lisääntynyt, rikollisten maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt, raakojen väkivallantekijöiden ikä on laskenut, huumeiden määrä on lisääntynyt – ja samaan aikaan poliisin resursseja on jatkuvasti vähennetty. Itä-Uudenmaan Poliisin neuvottelukunnassa istuvana Kokoomuksen jäsenenä olen saanut kuulla virkavallalta hälyttäviä näkemyksiä turvallisuustilanteestamme ja poliisin valmiuksista puuttua turvallisuusuhkiin.

Samaan aikaan turvallisuusuhkia syntyy myös muualla, kuin rikollisten suunnalla. Niitä syntyy heikkenevien talousnäkymien myötä, väestön ikääntyessä, työnteon houkuttelevuuden laskiessa ja koulurauhan siirtyessä muistoksi menneestä sarkastisissa vitseissä.

Intersektionaalisesta feminismistä ja muusta hevonpaskasta asioihin, joilla on oikeasti merkistystä.

Kuka?

Jos haluat vaikuttaa näihin asioihin, niin suosittelen äänestämään ihmistä, jolla on näistä asioista kokemusta, näkemystä ja tarpeeksi rohkeutta puhua suoraan.

Helsingin vaalipiiristä nostan Kokoomuksesta esiin Atte Kalevan. Atte on entinen ammattiupseeri ja terrorismitutkija, jolla on kokemusta Itä-Helsingin ongelmien lisäksi myös Jemenistä, oltuaan siellä panttivankina vaimonsa kanssa. Atte puhuu suoraan ja asiantuntevasti, eikä pelkää nostaa epäkohtia esiin.

Uudenmaan vaalipiiristä nostaisin esiin Vantaan Kokoomuksen puheenjohtajana tunnetun, metsästystä harrastavan poliisin, Mika Kasosen. Mikalla on kokemusta yhteiskunnan ongelmien kanssa painimisesta – ihan kirjaimellisestikin – ja hän on tehnyt ansiokasta luottamustyötä Vantaalla. Mika on jämäkkä turvallisuusasioiden asiantuntija, jonka kokemuksesta on varmasti yhteiskunnalle hyötyä.

Kolmanneksi haluan mainita Kokoomuksesta Persuihin karkotetun Wille Rydmanin. En pelkästään siksi, että Wille on todella älykäs ja turvallisuusasioista perillä oleva poliitikko, vaan myös siksi, että se varmasti vituttaa Kirsi Pihaa ja muita Kokoomukseen pesiytyneitä vihervassareita.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, mainittakoon Kokoomuksen someprinssi Tere Sammallahti. Tere on viime vuodet ollut somessa erittäin ahkerasti esillä ja sivaltanut sanan säilällään istuvaa hallitusta, kuin D’Artagnan konsanaan. Osaapa mies vielä verbaalimiekkailun lisäksi ampuakin – eikä diplomi-insinöörillä mene sormi suuhun talousasioissakaan.

Seuraavan hallituksen pitäisi leikata julkisten menojen turhasta hötöstä valtaosa pois, pitää vanhukset ja yritykset hengissä, varmistaa ihmisille työpaikat ja hyvinvointi, pistää koulutusasiat ja talous kuntoon, sekä varmistaa poliisin, pelastustoimen, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen onnistuminen tehtävissään.

Periaatteessa aivan mahdollinen tavoite – kunhan Li Andersson vaan pitää edes välillä turpansa kiinni.

Aluevaaliteemani 2022

Aluevaalit lähestyvät, mutta mistä on kyse?

Suomeen muodostetaan uudet Hyvinvointialueet vastaamaan pelastustoimen, sosiaalityön ja terveydenhuollon vastuualueista. Kokoomus ei halunnut lisää byrokratiaa, mutta haluamme olla mukana tekemässä päätöksiä.

Olen 39v vantaalainen ekonomi, jolla on talousasioiden lisäksi kokemusta VPK-toiminnasta ja räjähteisiin liittyvistä hälytystehtävistä. Olen ehdolla Vantaa-Kerava hyvinvointialueella ja minulla on kolme vaaliteemaa:

1. Nopea apu. Oli sitten kyseessä tulipalo, sydänkohtaus tai mielenterveysongelma, on avun saavuttava nopeasti – kaikille.

2. Järkevä taloudenpito. Uusi hallinnon taso ei saa nostaa julkisia menoja ja verotuksen tarvetta. Maksamme jo nyt liikaa.

3. Työhyvinvointi. Sotealoilla ja pelastustoimessa tehdään pienellä palkalla rankkaa työtä meidän kaikkien terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Tekijöistä on pulaa, koska olosuhteet ovat erittäin rankat ja palkat ovat jääneet jälkeen. Tähän on tultava muutos.

Uskon että meidän on mahdollista löytää lisää resursseja tekemällä tiiviimpää yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Lisäksi meidän pitää olla valmiita tehostamaan prosesseja ja karsimaan hallintokuluja. Näin toimimalla varmistetaan nopea apu, lyhyemmät jonot ja paremmat työskentelyolosuhteet – ilman veronkorotuksia.

Äänestä Vantaa-Kerava alueella talousosaajaa veivaamalla lappuun #197

Ennakkoäänestys 12.-18.1.2022
Äänestyspäivä 23.1.2022

#Norpallaonasiaa

Aluevaalit 2022 – Vantaa-Kerava

Kannatan talouden tasapainottamista julkisten menojen järkeistämisellä ja yhteistyön tekemisellä julkisen-, yksityisen- ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken – mahdollisuuksien mukaan. Mielestäni julkisen sektorin kannattaa tuottaa vain ne palvelut, joita ei ole järkevää tuottaa yksityisellä sektorilla. Näin liikutaan teoriassa kohti tilannetta, jossa yhteiskunta toimii taloudellisesti optimaalisesti, eikä veroja kerätä turhan takia.

Näin ollen on helppo ymmärtää, etten ollut kovinkaan innoissani kuullessani, että maamme päättäjien ratkaisu Soteuudistukseen on maan jakaminen aluevaltuustojen johtamiin hyvinvointialueisiin. TAAS lisää byrokratiaa, kun sitä on ennestääkin vaikka muille jakaa. Turhauttavaa.

Mutta toisaalta, kun näin nyt on päätetty tehdä, niin aluevaltuustoihin on äärimmäisen tärkeää saada mukaan ihmisiä, joilla on oikeanlaista osaamista. Tarvitaan sosiaali- ja terveysalan, pelastustoimen ja poliisin asiantuntijoiden näkemyksiä turvaamaan vastuualueen toiminnot ja niiden kehitys, sekä talouden ja kansantalouden asiantuntijoita varmistamaan, että yhteiskunnan varoja käytetään järkevästi ja toimintaa kehitetään kestävällä tavalla.

Mielestäni aluevaltuustoissa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että sote- ja pelastuspalvelut ovat kaikkien alueella asuvien saavutettavissa -mahdollisimman tasapuolisesti. Palveluiden saavutettavuus varsinkin sotepuolella edellyttää resurssien varmistamista. Tällä hetkellä useat kunnat painivat akuutin resurssipulan kynsissä. Varsinkin sairaanhoitajista ja sosiaalityöntekijöistä on monissa kunnissa huutava pula. Uskon, että tähän haasteeseen olisi mahdollista vastata nopeasti tekemällä tiiviimpää yhteistyötä yksityisen- ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Lisäksi budjetin tasapainottaminen sote-palveluiden sisällä esimerkiksi ohjaamalla varoja hallinnosta hoitotyöhön olisi syytä ottaa harkintaan. Myös pelastustoimessa palkkaus on muodostumassa ongelmaksi. Todella monet palomiehet tekevät kahta työtä ja kamppailevat jaksamisen kanssa. Meidän tulisi miettiä laaja-alaisesti, miten hyvinvointialueiden vastuulla olevien organisaatioiden toimintaa saataisiin virtaviivaistettua niin, että enemmän varoja saataisiin ohjattua taustabyrokratiasta tekijöille ja turvata siten työntekijäresurssi ja heidän hyvinvointinsa.

Itselläni on KTM-tutkinnon, yrittäjätaustan ja finanssialalla työskentelyn kautta vankka taloudellinen osaaminen, sekä jonkin verran kokemusta VPK-toiminnasta Suomessa ja räjähteisiin liittyvistä hälytystehtävistä kansainvälisessä kriisienhallinnassa. Lisäksi istun tällä hetkellä varsinaisena jäsenenä Itä-Uudenmaan Poliisin kuntien neuvottelukunnassa Vantaan Kokoomuksen edustajana.

Uskallan luvata, että minua äänestämällä saat äänellesi vastinetta.

Marian haastattelussa

Entinen korsolainen, nykyisin savolainen ystäväni Maria Sedergren kyseli somessa tutuilta ehdokkailta ajatuksia kunnallispolitiikasta.

Kuntavaalit lähestyy, nyt on valittava se oikea henkilö ja puolue. Itselläni niitä on muutama, valinta kesken.
– Kerro perusteluineen hyvä ehdokas, puolue, tai jos itse olet ehdolla niin miksi äänestäisin juuri sinua?

Kysymykseni ehdokkaalle:
– Mitä, miksi ja minkä asioiden hyväksi haluat tehdä töitä kotikunnan hyväksi?
– Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä asioita mitkä kaipaavat korjausta, uudistusta tai parannusta? Miten aiot vaikuttaa näihin kunnanvaltuutettuna?
– Mikä on näkemyksesi kunnan taloustilanteesta ja miten sitä tulee kehittää?
– Miten Kuopiota/Vantaata tulee mielestäsi kehittää?

–Maria Sedergren


Vastasin näin: Kiitos kysymästä Maria! Olen Kokoomuksen ehdokas Vantaalla, eli jatka lukemista varsinkin jos olet Marian kaveri täälläpäin Suomea.

  • Olen koulutukseltani KTM, olen ollut perustamassa kahta yritystä, työskentelen finanssialalla myynnissä, sekä istun 4.vuotta Suomen Rugbyliiton hallituksessa. Uskon, että talous- ja urheiluosaamisestani on hyötyä kunnallisessa päätöksenteossa ja kaupunkilaisten elinympäristön kehittämisessä.
  • 1. Vantaalla on tällä hetkellä todella vaikea työllisyystilanne. Työikäisten työttömyysluvut ovat reilussa vuodessa liki tuplaantuneet 8%->15% tasoon. Varsinkin vieraskielisten (30%) ja vieraskielisten naisten (+50%) kohdalla tilanne on erityisen hankala.Työttömyys kasvattaa päihteidenkäytön, syrjäytymisen ja muun sosiaalisen pahoinvoinnin riskiä. Haluaisin vaikuttaa tähän kehittämällä investointien ja byrokratian keventämisen ja prosessien virtaviivaistamisen avulla Vantaan työllisyyslukuja. Yksi hyvä esimerkki olisi lisäresurssien palkkaaminen Vantaan rakennusvalvontaan. Rakennusluvissa on tällä hetkellä 2-3kk jono, kun rakennuslupia kaupungin päässä käsittelee YKSI IHMINEN. Aikamoinen pullonkaula rakennusalalle siis – ja vieläpä helposti ratkaistava sellainen.
    2. Etäkoulu, vanhempien mahdollinen päihteiden käyttö ja syrjäytyminen on aiheuttanut valtavasti pahoinvointia ja aggressiivista käytöstä nuorten keskuudessa. Haluan olla mukana tukemassa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä urheilun ja kulttuurin keinoin. Uskon että itsensä haastaminen ja itsensä ilmaiseminen urheilussa, taiteissa tai missä tahansa nuorelle mielekkäässä tekemisessä ohjaa energiat oikeaan suuntaan ja pitää poissa suuremmista hölmöilyistä. Teen tosiaan jo nyt vapaaehtoistyötä urheilun ja nuorten parissa Suomen Rugbyliitossa, jossa pääprojektini on kansallisen juniorityön käynnistäminen. Nuoret voivat tällä hetkellä todella huonosti ja tarvitsevat nykyistä enemmän tukea, sekä ennaltaehkäisevästi, että valitettavasti myös mielenterveyspalveluiden muodossa.
  • Vantaan talous on kuralla. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Se on ollut sitä jo pitkään. Kassaa on yritetty paikata pk-seudun suurimmalla veroäyrillä. Mielestäni se on väärä tie. Me emme tarvitse korkeampia veroja, vaan enemmän veronmaksajia, eli töissä käyviä ihmisiä sekä työllistäviä yrityksiä. Meidän pitäisi investoida julkista rahaa työllistäviin hankkeisiin, ja keventää veroja kulutuksen vauhdittamiseksi ja kaupungin houkuttelevuuden lisäämiseksi. Ja palkata heti kättelyssä sinne Vantaan Rakennusvalvontaan tarpeeksi ihmisiä, jotta byrokratia ei turhaan jarruta rakennusalan työllistämispotentiaalia.
  • Vantaalla tulisi mielestäni tehdä investointeja lähiöiden viihtyvyyden, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Esim. Koivukylän vanha ostari on nykyään aivan kamala paikka, jossa narkomaanit, juopot ja hyvin syöneet rotat ovat vallanneet rapistuvat kulmat ja yritykset ovat lähteneet paria pubia ja parturia lukuunottamatta pois. Paikkojen kuntoon laittaminen toisi alueelle lisää elinvoimaa ja houkuttelevuutta. Lisää yrityksiä, palveluita, taidetta ja kulttuuria. Lisää yhteisöllisyyttä. Sitä kaivattaisiin!
    Kuopio on itseasiassa yhteisöllisyydessään ja tekemisen meiningissään erinomainen esimerkki Vantaalle. Siellä tehdään yhdessä – yli puoluerajojen.

    Sanottavaa olisi vielä vaikka minkä verran, mutta jätetään jotain sukan varteenkin. Yhteenvetona haluaisin olla kehittämässä Vantaata suuntaan, jossa yhä useamman on hyvä asua, opiskella, yrittää, käydä töissä, huolehtia perheestään ja toteuttaa itseään. Ilman uhkaa väkivallasta tai taloudellisesta ahdingosta.

    Jos äänestät Vantaalla, niin muista #172
    #norpallaonasiaa

Kummelin Pääministeri

Viime päivinä olen saanut tehdä töitä upean tv-tuotannon ammattilaisen kanssa, kun olemme Aura Productionsin Vesa Wahlroosin kanssa kuvanneet minulle kampanjavideota. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitkän tauon jälkeen videon kuvaamisen aikana kohdatuista tarinoista, Vantaan lähiöiden nuorisosta, elinvoimasta ja turvallisuuteen liittyvistä haasteista. Mutta ei. Siihen joudutaan palaamaan seuraavassa blogissa, koska hallitus ja Sanna Marin ovat heittäneet tuulettimeen ison kasan sitä itseään.

YLE uutisoi tänään 26.4.2021, että STT:n mukaan Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen on kertonut pääministeri Marinin ehdottavan tilanteessa, jossa monet yritykset ja työpaikat ovat henkitoreissaan, yli 300 M€ veronkorotuksia ja korotuksia työnantajien sivukuluihin.
KYLLÄ. Luit oikein. Tulee mieleen Kummelin Pääministeri -sketsi.
Juuri tästä syystä on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää, että päätöksentekoon sekä kunta- että valtiotasolla saadaan mukaan enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät talouden toimintaa ja päätöstensä seurauksia. Toki Marinkin saattaa ymmärtää talouden toimintaa, mutta jos asia olisi näin, niin siinä tapauksessa väittäisin hänen olevan yksityisen omistamisen lopettamisen asialla. Kommunisti. Pesunkestävä. Se hän on. Se. Tässä. On. Käynyt. Ilmi.

Vai eikö ketään muuta ihmetytä se, että samaan aikaan kun pääministeri osoittaa sympatiaa Veitsiluodon ja Kaipolan alas ajettavien paperitehtaiden työntekijöille, hän ei missään vaiheessa ota kantaa suomalaisen työn kysyntään ja suomalaisten tuotteiden kansainväliseen kilpailukykyyn?

Toisaalta on samantekevää, onko kyse ymmärryksen puutteesta vai laskelmoidusta vahingonteosta. Tärkeää on ymmärtää se, että SDP ja pääministeri Marin eivät toimi Suomen edun mukaisesti, vaan edustamiensa tahojen, ammattiliittojen ja julkisen sektorin työntekijöiden LYHYEN aikavälin edun mukaisesti. Kenenkään etua ei liene pitkällä aikavälillä palvele se, että yhä useampi yritys siirtää toimintonsa pois Suomesta, tai menee konkurssiin, kun työn hinta ja muut tuotantokustannukset vain jatkavat nousuaan?

Olen toistuvasti peräänkuuluttanut julkiselta sektorilta investointeja, jotka elvyttäisivät yksityistä sektoria – eli sitä osaa kansantaloudestamme, joka tuottaa meille lisää arvoa. Marinin lääke taas on nostaa veroja julkisen sektorin kulujen kattamiseksi. Analogia on vähän samaa luokkaa, kuin että toinen ehdottaisi hukkuvalle soutajalle pelastusrenkaan heittämistä – ja toinen löisi airolla päähän. Täysin käsittämätön ja sietämätön tilanne.

Toivon sydämeni pohjasta, että Keskusta näkee ohi hallitusasemansa säilyttämisen motiivin ja kaataa hallituksen. NÄIN EI VOI JATKUA.

Suomen on jatkossakin oltava maa, jossa kannattaa yrittää ja tehdä töitä.

Duunia Duunia!

2/2 jatkoa tekstille "Miksi rajat vuotavat?"

Kirjoitin Facebookissa hallituksen johtajuuden kriisistä. Avaan tässä tekstissä ajatuksiani kansantalouden näkökulmasta. Tässä kertauksen vuoksi kyseinen kirjoitus:

Johtajuuden kriisi.
Johtamista pääaineenani yliopistossa opiskelleena ja suuren osan eri rooleissa työssäni tehneenä olen tullut nöyräksi. Johtaminen on vaikeaa. Erittäin vaikeaa. Olen nähnyt paljon hyviä johtajia, myös paljon todella huonoja. Itse olen ollut vaihtelevasti molempia. 
Mielestäni tärkeimpiä asioita johtajuuteen liittyen ovat ne, että otetaan vastuuta, näytetään esimerkkiä, kuunnellaan sidosrymiä, kommunikoidaan selkeästi, ajatellaan strategisesti ja tehdään päätöksiä. Huonokin päätös on parempi kuin jahkailu.
Vaaleilla valitsematon pääministerimme epäonnistuu suurimmassa osassa näistä aivan järkyttävästi; vastuu siirtyy, asiantuntijoita ja sidosryhmiä (esim. Presidenttiä) ei kuunnella, kysymyksiin ei vastata, ennakoinnin sijaan reagoidaan ja päätöksissä vetkutellaan.
Pelottaa ajatellakin, minkälaisia suunnitelmia hallituksella on koronakriisin jälkeiselle talouden elvyttämiselle. Veikkaan että veronkorotukset ovat ainut poliittinen päätös, mihin hallitusviisikon rouvat kykenevät.

Toivon todella, että hallituksella on kaiken tämän tulipalojen sammuttelun keskellä ollut viisautta ajatella myös tulevaa, jotta myös kuntapäättäjillä on käytettävissään tarvittavia strategisia työkaluja talouden vauhdittamiseen kriisin jälkeen. Varsinkin Vantaalla on esim. lentoliikenteen hiljenemisen ja ravintoloiden sulkemisen vaikutuksesta koettu kovia, kun työttömyysluvut ovat jo nyt lähes tuplaantuneet vuoden takaisesta reilusta 8%:sta yli 15%:n tason. Ohitimme ensimmäistä kertaa useamman vuoden tarkastelujaksolla työttömyysluvuissa Helsingin. Tarvitaan rohkeita päätöksiä. Tarvitaan johtajuutta.

Erityisesti minua huolestuttavat yksityisen sektorin yritykset, joissa on jouduttu lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä ja horisontissa häämöttävästä konkurssiaallosta on jo saatu esimakua. Ihmiset ovat todella lujilla – sekä henkisesti, että taloudellisesti.

Kriisin keskellä tulevaisuuden skenaarioiden ja strategioiden ajattelu voi olla päättäjille haastavaa, mutta se on ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää, jotta terveydellisen poikkeustilan jälkeen seuraava taloudellinen kriisi saadaan minimoitua.

Kansantalouteen tulee lisää (taloudellista) arvoa vain yksityisen sektorin työllä, sekä ulkomaisina investointeina (kansantalouden tuotantofunktio). Tämä tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin supistuessa kansantalous velkaantuu ja talouskasvu hiipuu.
Tästä johtuen hallituksen ja kuntapäättäjien on tehtävä kaikkensa, jotta talouteen saadaan koronatilanteen helpottaessa mahdollisimman paljon lisää vauhtia ja ihmisille DUUNIA. Täytyy katsoa tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä.

Vantaalla lentokentän avaaminen tulee vaikuttamaan suoraan ja epäsuorasti yhteensä noin 10.000 ihmisen työllisyyteen, mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan vetoapua. Yritysten toimintaedellytysten varmistaminen vaatii tuekseen kauaskantoisia julkisia investointeja, kuten Vantaalla infraa kehittävä raitiovaunuhanke, normien purkamista, kuten ravintoloiden oikeus myydä alkoholia ulos, sekä verojen alentamista, jotta kuluttajien ostovoima kasvaa ja he pystyvät tukemaan talouden elpymistä käyttämällä paikallisia palveluita. Erityisesti pitää tukea niitä toimialoja, joita on yhteisen edun nimissä jouduttu rajoittamaan.

Ensin pitää varmistaa rokotusten onnistuminen, sitten antaa talouteen piristysruiske.

Polttoainevero alas, kuntavero alas, alkoholivero alas ja maakuntavero ULOS. Normeja ja sääntelyä pois, jotta varsinkin pienyrittäjyys saa entistä paremmat toimintamahdollisuudet ja ihmiset pääsevät töihin. Parempi työllisyysaste ja talouden vauhdituksen ansiosta paremmin pärjäävät yritykset generoivat myös enemmän verotuloja. Parempi työllisyys vähentää myös kansanterveydellisiä ongelmia, kuten syrjäytymistä, päihdeongelmia ja masennusta, sekä parantaa ihmisten elämänlaatua. Tarvitaan rohkeita päätöksiä.

Hoidetaan koronan jälkeen kaikille DUUNIA!

Miksi rajat vuotavat?

Kirjoitin 13.3. Facebookissa muutamalla sanalla hallituksen johtajuuskriisistä. Kirjoitus poiki paljon huomiota puolesta ja vastaan. Avaan tässä blogitekstissä ajatustani vähän tarkemmin.

Alkuperäinen teksti kuului näin:

Johtamisen kriisi.

Johtamista pääaineenani yliopistossa opiskelleena ja suuren osan eri rooleissa työssäni tehneenä olen tullut nöyräksi. Johtaminen on vaikeaa. Erittäin vaikeaa. Olen nähnyt paljon hyviä johtajia, myös paljon todella huonoja. Itse olen ollut vaihtelevasti molempia.
Mielestäni tärkeimpiä asioita johtajuuteen liittyen ovat ne, että otetaan vastuuta, näytetään esimerkkiä, kuunnellaan sidosrymiä, kommunikoidaan selkeästi, ajatellaan strategisesti ja tehdään päätöksiä. Huonokin päätös on parempi kuin jahkailu.
Vaaleilla valitsematon pääministerimme epäonnistuu suurimmassa osassa näistä aivan järkyttävästi; vastuu siirtyy, asiantuntijoita ja sidosryhmiä (esim. Presidenttiä) ei kuunnella, kysymyksiin ei vastata, ennakoinnin sijaan reagoidaan ja päätöksissä vetkutellaan.
Pelottaa ajatellakin, minkälaisia suunnitelmia hallituksella on koronakriisin jälkeiselle talouden elvyttämiselle. Veikkaan että veronkorotukset ovat ainut poliittinen päätös, mihin hallitusviisikon rouvat kykenevät.

Hallituksen johtajuusrkiisillä viittaan erityisesti koronatoimien tehokkaan ja oikea-aikaisen tekemisen epäonnistumiseen, sekä ennakoinnin puuttumiseen. Hallitus kertoi vuosi sitten, että korona ei tule Suomeen. Kun se sitten kuitenkin tuli, niin kerrottiin, että maskeja ei tarvita – koska niitä ei ollut. Kun niitä viimein yrityksen, erehdyksen ja Jylhä/Sarmaste sekoilujen jälkeen saatiin haalittua, niiden käyttöön tehtiin vahva suositus. Myös liikkumisen rajoittamisesta on annettu suosituksia. Koronatestiin menosta oireiden ilmaantuessa on annetu suositus. Ulkomailta maahan tullessa omaehtoisesta karanteenista on annettu suositus. Jämäkät päätökset puuttuvat. Miksi?

Vantaalla yli 50% uusista tartunnoista todetaan maahanmuuttajilla, vaikka heitä on vain 1/5 väestöstä. Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen (SDP) tarjoaa syyksi rakenteellisia ongelmia ja sosiaaliturvan puutetta, sekä pelkoa ansionmenetyksistä. En usko. Pelaan rugbya Helsinki Rugby Clubissa, jonka todella kansainväliseen kokoonpanoon kuuluu pelaajia lähes kaikilta mantereilta, yli 16 maasta. Kysyin eilen pelikavereilta whatsapissa mistä he uskovat näiden lukujen johtuvan. Kaikki vastanneet olivat yhtä mieltä siitä, että se johtuu pääosin kulttuurieroista. Suomalaisista valtaosa miehistä ja kohtalainen määrä naisista on käynyt armeijan, joten meidät on ikään kuin ohjelmoitu kunnioittamaan auktoriteetteja ja ottamaan vastaan käskyjä. Maahanmuutajilla näin on todella paljon harvemmin. Ranskalainen joukkuekaverini kertoi, että hänen vanhempansa eivät uskoneet korviaan, kun hän kertoi että suomalaiset pysyvät vapaaehtoisesti kotona, vaikkei meillä ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Heille suositus ei ole käsky. Se on vain suositus. Ei sitä tarvitse noudattaa. Tarvitaan siis jämäkämpiä otteita. Miksei kulttuurieroja huomioida johtamisessa? Nyt julkisissa liikennevälineissä on maskipakko. Edelleenkään ohjeistuksen vastaisesta toiminnasta ei kuitenkaan rangaista mitenkään, joten kyseessä ei ole enempää eikä vähempää, kuin suositus.

Kaikkein eniten tässä hallituksen vastuun kiertelyssä ja päättämättömyydessä ihmetyttää rajojen vuotaminen. Ravintolat on kyllä saatu kiinni, keikat peruttua ja ihmiset karttamaan erikoiskauppoja, mutta tauti saa edelleen hiippailla vapaasti maahan. Oman maan sisällä toimivia yrityksiä kuristetaan, mutta maahantulijoilta jämäkät rajat puuttuvat. Miksi? Koska hallitus ei ole tehnyt eduskunnalle lakiesitystä pakkotestauksesta, tai tuoreen puhtaan testituloksen esittämisvelvollisuudesta rajaa ylitettäessä. Kaikissa muissa pohjoismaissa asia on jo saatu kuntoon. Hallituksen piiloutuminen eduskunnan ja viranomaisten taakse on täysin kestämätöntä ja edesvastuutonta.

Paras esimerkki täysin päinvastaisesta asian hoitamisesta on Uusi-Seelanti. Siellä jokainen maahantulija joutuu testiin ja 2vko valvottuun hotellikaranteeniin. He ovat käytännössä voittaneet taudin.

Voisimmeko mekin viimein ryhdistäytyä?

1/2 jatkan aiheesta myöhemmin työllisyyden ja talouden elvyttämisen näkökulmasta….

Miksi kunnallispolitiikkaan?

Maailma on ollut viimeisen vuoden ajan outo paikka. Korona on tehnyt tuhojaan ja sitä seuranneet rajoitukset ovat sulkeneet kokonaisia toimialoja ja aiheuttaneet ihmisille huolta tulevaisuudesta niin terveyden, kuin taloudenkin näkökulmasta. Olen seurannut huuli pyöreänä vasemmistohallituksen toimia, kun tukea ja ymmärrystä on löytynyt EU:n elvytysvälineelle, julkisen sektorin työntekijöille, sekä ulkoministerin sotkuille – mutta yksityinen sektori on saanut niskaansa vain kylmää vettä ja syyllistämistä. Lupauksista huolimatta.  Hallitus ilmoitti vajaa vuosi sitten jättimäisestä tukipaketista ja silloinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni lupasi, että yksikään yritys ei ajaudu tämän kriisin takia konkurssiin. Tapahtuma-alan, ravintola-alan ja usean muun toimialan työntekijät ja yrittäjät voivat jo nyt kertoa lupausten pettäneen aikaa sitten. Lomautuksia ja konkursseja on jo nähty reilusti – ja pahin taitaa valitettavasti olla edessä.
Taistelu koronaa vastaan vaatii ymmärrettävästi rajoituksia, mutta vastapainoksi tulisi myös löytyä työkaluja yritysten toimintaedellytysten varmistamiseen ja ihmisten työpaikkojen säilyttämiseen. Muuten edessä on vielä monta inhimillistä tragediaa, kun turvaverkko pettää. Pelkään pahoin, että hallituksen edellytykset talouskriisin johtamisessa onnistumiselle ovat samaa luokkaa taannoisten maski- ja rokotetilausten kanssa. Sen sijaan, että tuotannontekijöille tai yritysverotukselle olisi tehty edes väliaikaisia helpotuksia, on pöydällä ollut polttoaineveron korotus, turvetuotannon alasajo, ravintoloiden lisärajoitukset sekä yksityisten osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen. Täysin edesvastuutonta. Ja väärin. Vanne kiristää päätä!

 Valtiotason politiikkaan on kunnallispolitiikasta pitkä matka, mutta tämän hallituksen toiminnan seuraaminen on saanut vatini nurin. Haluan olla osaltani tekemässä Vantaalla päätöksiä sen eteen, että meidän kaupunkimme houkuttelee mahdollisimman paljon yrityksiä ja investointeja, jotta onnistumme yhdessä luomaan työpaikkoja, lisäämään ihmisten ostovoimaa, sekä huolehtimaan hyvinvoinnista. ILMAN veronkorotuksia. Uskon myös, että kuntapolitiikassa tarvitaan talousasioiden ja riskienhallinnan ammattilaisia tuomaan osaamista hankinta- ja kilpailutusasioihin, sekä investointipäätöksiin.