Marian haastattelussa

Entinen korsolainen, nykyisin savolainen ystäväni Maria Sedergren kyseli somessa tutuilta ehdokkailta ajatuksia kunnallispolitiikasta.

Kuntavaalit lähestyy, nyt on valittava se oikea henkilö ja puolue. Itselläni niitä on muutama, valinta kesken.
– Kerro perusteluineen hyvä ehdokas, puolue, tai jos itse olet ehdolla niin miksi äänestäisin juuri sinua?

Kysymykseni ehdokkaalle:
– Mitä, miksi ja minkä asioiden hyväksi haluat tehdä töitä kotikunnan hyväksi?
– Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä asioita mitkä kaipaavat korjausta, uudistusta tai parannusta? Miten aiot vaikuttaa näihin kunnanvaltuutettuna?
– Mikä on näkemyksesi kunnan taloustilanteesta ja miten sitä tulee kehittää?
– Miten Kuopiota/Vantaata tulee mielestäsi kehittää?

Maria Sedergren


Vastasin näin: Kiitos kysymästä Maria! Olen Kokoomuksen ehdokas Vantaalla, eli jatka lukemista varsinkin jos olet Marian kaveri täälläpäin Suomea.

  • Olen koulutukseltani KTM, olen ollut perustamassa kahta yritystä, työskentelen finanssialalla myynnissä, sekä istun 4.vuotta Suomen Rugbyliiton hallituksessa. Uskon, että talous- ja urheiluosaamisestani on hyötyä kunnallisessa päätöksenteossa ja kaupunkilaisten elinympäristön kehittämisessä.
  • 1. Vantaalla on tällä hetkellä todella vaikea työllisyystilanne. Työikäisten työttömyysluvut ovat reilussa vuodessa liki tuplaantuneet 8%->15% tasoon. Varsinkin vieraskielisten (30%) ja vieraskielisten naisten (+50%) kohdalla tilanne on erityisen hankala.Työttömyys kasvattaa päihteidenkäytön, syrjäytymisen ja muun sosiaalisen pahoinvoinnin riskiä. Haluaisin vaikuttaa tähän kehittämällä investointien ja byrokratian keventämisen ja prosessien virtaviivaistamisen avulla Vantaan työllisyyslukuja. Yksi hyvä esimerkki olisi lisäresurssien palkkaaminen Vantaan rakennusvalvontaan. Rakennusluvissa on tällä hetkellä 2-3kk jono, kun rakennuslupia kaupungin päässä käsittelee YKSI IHMINEN. Aikamoinen pullonkaula rakennusalalle siis – ja vieläpä helposti ratkaistava sellainen.
    2. Etäkoulu, vanhempien mahdollinen päihteiden käyttö ja syrjäytyminen on aiheuttanut valtavasti pahoinvointia ja aggressiivista käytöstä nuorten keskuudessa. Haluan olla mukana tukemassa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä urheilun ja kulttuurin keinoin. Uskon että itsensä haastaminen ja itsensä ilmaiseminen urheilussa, taiteissa tai missä tahansa nuorelle mielekkäässä tekemisessä ohjaa energiat oikeaan suuntaan ja pitää poissa suuremmista hölmöilyistä. Teen tosiaan jo nyt vapaaehtoistyötä urheilun ja nuorten parissa Suomen Rugbyliitossa, jossa pääprojektini on kansallisen juniorityön käynnistäminen. Nuoret voivat tällä hetkellä todella huonosti ja tarvitsevat nykyistä enemmän tukea, sekä ennaltaehkäisevästi, että valitettavasti myös mielenterveyspalveluiden muodossa.
  • Vantaan talous on kuralla. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Se on ollut sitä jo pitkään. Kassaa on yritetty paikata pk-seudun suurimmalla veroäyrillä. Mielestäni se on väärä tie. Me emme tarvitse korkeampia veroja, vaan enemmän veronmaksajia, eli töissä käyviä ihmisiä sekä työllistäviä yrityksiä. Meidän pitäisi investoida julkista rahaa työllistäviin hankkeisiin, ja keventää veroja kulutuksen vauhdittamiseksi ja kaupungin houkuttelevuuden lisäämiseksi. Ja palkata heti kättelyssä sinne Vantaan Rakennusvalvontaan tarpeeksi ihmisiä, jotta byrokratia ei turhaan jarruta rakennusalan työllistämispotentiaalia.
  • Vantaalla tulisi mielestäni tehdä investointeja lähiöiden viihtyvyyden, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Esim. Koivukylän vanha ostari on nykyään aivan kamala paikka, jossa narkomaanit, juopot ja hyvin syöneet rotat ovat vallanneet rapistuvat kulmat ja yritykset ovat lähteneet paria pubia ja parturia lukuunottamatta pois. Paikkojen kuntoon laittaminen toisi alueelle lisää elinvoimaa ja houkuttelevuutta. Lisää yrityksiä, palveluita, taidetta ja kulttuuria. Lisää yhteisöllisyyttä. Sitä kaivattaisiin!
    Kuopio on itseasiassa yhteisöllisyydessään ja tekemisen meiningissään erinomainen esimerkki Vantaalle. Siellä tehdään yhdessä – yli puoluerajojen.

    Sanottavaa olisi vielä vaikka minkä verran, mutta jätetään jotain sukan varteenkin. Yhteenvetona haluaisin olla kehittämässä Vantaata suuntaan, jossa yhä useamman on hyvä asua, opiskella, yrittää, käydä töissä, huolehtia perheestään ja toteuttaa itseään. Ilman uhkaa väkivallasta tai taloudellisesta ahdingosta.

    Jos äänestät Vantaalla, niin muista #172
    #norpallaonasiaa

Kummelin Pääministeri

Viime päivinä olen saanut tehdä töitä upean tv-tuotannon ammattilaisen kanssa, kun olemme Aura Productionsin Vesa Wahlroosin kanssa kuvanneet minulle kampanjavideota. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitkän tauon jälkeen videon kuvaamisen aikana kohdatuista tarinoista, Vantaan lähiöiden nuorisosta, elinvoimasta ja turvallisuuteen liittyvistä haasteista. Mutta ei. Siihen joudutaan palaamaan seuraavassa blogissa, koska hallitus ja Sanna Marin ovat heittäneet tuulettimeen ison kasan sitä itseään.

YLE uutisoi tänään 26.4.2021, että STT:n mukaan Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen on kertonut pääministeri Marinin ehdottavan tilanteessa, jossa monet yritykset ja työpaikat ovat henkitoreissaan, yli 300 M€ veronkorotuksia ja korotuksia työnantajien sivukuluihin.
KYLLÄ. Luit oikein. Tulee mieleen Kummelin Pääministeri -sketsi.
Juuri tästä syystä on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää, että päätöksentekoon sekä kunta- että valtiotasolla saadaan mukaan enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät talouden toimintaa ja päätöstensä seurauksia. Toki Marinkin saattaa ymmärtää talouden toimintaa, mutta jos asia olisi näin, niin siinä tapauksessa väittäisin hänen olevan yksityisen omistamisen lopettamisen asialla. Kommunisti. Pesunkestävä. Se hän on. Se. Tässä. On. Käynyt. Ilmi.

Vai eikö ketään muuta ihmetytä se, että samaan aikaan kun pääministeri osoittaa sympatiaa Veitsiluodon ja Kaipolan alas ajettavien paperitehtaiden työntekijöille, hän ei missään vaiheessa ota kantaa suomalaisen työn kysyntään ja suomalaisten tuotteiden kansainväliseen kilpailukykyyn?

Toisaalta on samantekevää, onko kyse ymmärryksen puutteesta vai laskelmoidusta vahingonteosta. Tärkeää on ymmärtää se, että SDP ja pääministeri Marin eivät toimi Suomen edun mukaisesti, vaan edustamiensa tahojen, ammattiliittojen ja julkisen sektorin työntekijöiden LYHYEN aikavälin edun mukaisesti. Kenenkään etua ei liene pitkällä aikavälillä palvele se, että yhä useampi yritys siirtää toimintonsa pois Suomesta, tai menee konkurssiin, kun työn hinta ja muut tuotantokustannukset vain jatkavat nousuaan?

Olen toistuvasti peräänkuuluttanut julkiselta sektorilta investointeja, jotka elvyttäisivät yksityistä sektoria – eli sitä osaa kansantaloudestamme, joka tuottaa meille lisää arvoa. Marinin lääke taas on nostaa veroja julkisen sektorin kulujen kattamiseksi. Analogia on vähän samaa luokkaa, kuin että toinen ehdottaisi hukkuvalle soutajalle pelastusrenkaan heittämistä – ja toinen löisi airolla päähän. Täysin käsittämätön ja sietämätön tilanne.

Toivon sydämeni pohjasta, että Keskusta näkee ohi hallitusasemansa säilyttämisen motiivin ja kaataa hallituksen. NÄIN EI VOI JATKUA.

Suomen on jatkossakin oltava maa, jossa kannattaa yrittää ja tehdä töitä.

Duunia Duunia!

2/2 jatkoa tekstille "Miksi rajat vuotavat?"

Kirjoitin Facebookissa hallituksen johtajuuden kriisistä. Avaan tässä tekstissä ajatuksiani kansantalouden näkökulmasta. Tässä kertauksen vuoksi kyseinen kirjoitus:

Johtajuuden kriisi.
Johtamista pääaineenani yliopistossa opiskelleena ja suuren osan eri rooleissa työssäni tehneenä olen tullut nöyräksi. Johtaminen on vaikeaa. Erittäin vaikeaa. Olen nähnyt paljon hyviä johtajia, myös paljon todella huonoja. Itse olen ollut vaihtelevasti molempia. 
Mielestäni tärkeimpiä asioita johtajuuteen liittyen ovat ne, että otetaan vastuuta, näytetään esimerkkiä, kuunnellaan sidosrymiä, kommunikoidaan selkeästi, ajatellaan strategisesti ja tehdään päätöksiä. Huonokin päätös on parempi kuin jahkailu.
Vaaleilla valitsematon pääministerimme epäonnistuu suurimmassa osassa näistä aivan järkyttävästi; vastuu siirtyy, asiantuntijoita ja sidosryhmiä (esim. Presidenttiä) ei kuunnella, kysymyksiin ei vastata, ennakoinnin sijaan reagoidaan ja päätöksissä vetkutellaan.
Pelottaa ajatellakin, minkälaisia suunnitelmia hallituksella on koronakriisin jälkeiselle talouden elvyttämiselle. Veikkaan että veronkorotukset ovat ainut poliittinen päätös, mihin hallitusviisikon rouvat kykenevät.

Toivon todella, että hallituksella on kaiken tämän tulipalojen sammuttelun keskellä ollut viisautta ajatella myös tulevaa, jotta myös kuntapäättäjillä on käytettävissään tarvittavia strategisia työkaluja talouden vauhdittamiseen kriisin jälkeen. Varsinkin Vantaalla on esim. lentoliikenteen hiljenemisen ja ravintoloiden sulkemisen vaikutuksesta koettu kovia, kun työttömyysluvut ovat jo nyt lähes tuplaantuneet vuoden takaisesta reilusta 8%:sta yli 15%:n tason. Ohitimme ensimmäistä kertaa useamman vuoden tarkastelujaksolla työttömyysluvuissa Helsingin. Tarvitaan rohkeita päätöksiä. Tarvitaan johtajuutta.

Erityisesti minua huolestuttavat yksityisen sektorin yritykset, joissa on jouduttu lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä ja horisontissa häämöttävästä konkurssiaallosta on jo saatu esimakua. Ihmiset ovat todella lujilla – sekä henkisesti, että taloudellisesti.

Kriisin keskellä tulevaisuuden skenaarioiden ja strategioiden ajattelu voi olla päättäjille haastavaa, mutta se on ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää, jotta terveydellisen poikkeustilan jälkeen seuraava taloudellinen kriisi saadaan minimoitua.

Kansantalouteen tulee lisää (taloudellista) arvoa vain yksityisen sektorin työllä, sekä ulkomaisina investointeina (kansantalouden tuotantofunktio). Tämä tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin supistuessa kansantalous velkaantuu ja talouskasvu hiipuu.
Tästä johtuen hallituksen ja kuntapäättäjien on tehtävä kaikkensa, jotta talouteen saadaan koronatilanteen helpottaessa mahdollisimman paljon lisää vauhtia ja ihmisille DUUNIA. Täytyy katsoa tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä.

Vantaalla lentokentän avaaminen tulee vaikuttamaan suoraan ja epäsuorasti yhteensä noin 10.000 ihmisen työllisyyteen, mutta se yksin ei riitä. Tarvitaan vetoapua. Yritysten toimintaedellytysten varmistaminen vaatii tuekseen kauaskantoisia julkisia investointeja, kuten Vantaalla infraa kehittävä raitiovaunuhanke, normien purkamista, kuten ravintoloiden oikeus myydä alkoholia ulos, sekä verojen alentamista, jotta kuluttajien ostovoima kasvaa ja he pystyvät tukemaan talouden elpymistä käyttämällä paikallisia palveluita. Erityisesti pitää tukea niitä toimialoja, joita on yhteisen edun nimissä jouduttu rajoittamaan.

Ensin pitää varmistaa rokotusten onnistuminen, sitten antaa talouteen piristysruiske.

Polttoainevero alas, kuntavero alas, alkoholivero alas ja maakuntavero ULOS. Normeja ja sääntelyä pois, jotta varsinkin pienyrittäjyys saa entistä paremmat toimintamahdollisuudet ja ihmiset pääsevät töihin. Parempi työllisyysaste ja talouden vauhdituksen ansiosta paremmin pärjäävät yritykset generoivat myös enemmän verotuloja. Parempi työllisyys vähentää myös kansanterveydellisiä ongelmia, kuten syrjäytymistä, päihdeongelmia ja masennusta, sekä parantaa ihmisten elämänlaatua. Tarvitaan rohkeita päätöksiä.

Hoidetaan koronan jälkeen kaikille DUUNIA!

Miksi rajat vuotavat?

Kirjoitin 13.3. Facebookissa muutamalla sanalla hallituksen johtajuuskriisistä. Kirjoitus poiki paljon huomiota puolesta ja vastaan. Avaan tässä blogitekstissä ajatustani vähän tarkemmin.

Alkuperäinen teksti kuului näin:

Johtamisen kriisi.

Johtamista pääaineenani yliopistossa opiskelleena ja suuren osan eri rooleissa työssäni tehneenä olen tullut nöyräksi. Johtaminen on vaikeaa. Erittäin vaikeaa. Olen nähnyt paljon hyviä johtajia, myös paljon todella huonoja. Itse olen ollut vaihtelevasti molempia.
Mielestäni tärkeimpiä asioita johtajuuteen liittyen ovat ne, että otetaan vastuuta, näytetään esimerkkiä, kuunnellaan sidosrymiä, kommunikoidaan selkeästi, ajatellaan strategisesti ja tehdään päätöksiä. Huonokin päätös on parempi kuin jahkailu.
Vaaleilla valitsematon pääministerimme epäonnistuu suurimmassa osassa näistä aivan järkyttävästi; vastuu siirtyy, asiantuntijoita ja sidosryhmiä (esim. Presidenttiä) ei kuunnella, kysymyksiin ei vastata, ennakoinnin sijaan reagoidaan ja päätöksissä vetkutellaan.
Pelottaa ajatellakin, minkälaisia suunnitelmia hallituksella on koronakriisin jälkeiselle talouden elvyttämiselle. Veikkaan että veronkorotukset ovat ainut poliittinen päätös, mihin hallitusviisikon rouvat kykenevät.

Hallituksen johtajuusrkiisillä viittaan erityisesti koronatoimien tehokkaan ja oikea-aikaisen tekemisen epäonnistumiseen, sekä ennakoinnin puuttumiseen. Hallitus kertoi vuosi sitten, että korona ei tule Suomeen. Kun se sitten kuitenkin tuli, niin kerrottiin, että maskeja ei tarvita – koska niitä ei ollut. Kun niitä viimein yrityksen, erehdyksen ja Jylhä/Sarmaste sekoilujen jälkeen saatiin haalittua, niiden käyttöön tehtiin vahva suositus. Myös liikkumisen rajoittamisesta on annettu suosituksia. Koronatestiin menosta oireiden ilmaantuessa on annetu suositus. Ulkomailta maahan tullessa omaehtoisesta karanteenista on annettu suositus. Jämäkät päätökset puuttuvat. Miksi?

Vantaalla yli 50% uusista tartunnoista todetaan maahanmuuttajilla, vaikka heitä on vain 1/5 väestöstä. Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen (SDP) tarjoaa syyksi rakenteellisia ongelmia ja sosiaaliturvan puutetta, sekä pelkoa ansionmenetyksistä. En usko. Pelaan rugbya Helsinki Rugby Clubissa, jonka todella kansainväliseen kokoonpanoon kuuluu pelaajia lähes kaikilta mantereilta, yli 16 maasta. Kysyin eilen pelikavereilta whatsapissa mistä he uskovat näiden lukujen johtuvan. Kaikki vastanneet olivat yhtä mieltä siitä, että se johtuu pääosin kulttuurieroista. Suomalaisista valtaosa miehistä ja kohtalainen määrä naisista on käynyt armeijan, joten meidät on ikään kuin ohjelmoitu kunnioittamaan auktoriteetteja ja ottamaan vastaan käskyjä. Maahanmuutajilla näin on todella paljon harvemmin. Ranskalainen joukkuekaverini kertoi, että hänen vanhempansa eivät uskoneet korviaan, kun hän kertoi että suomalaiset pysyvät vapaaehtoisesti kotona, vaikkei meillä ole edes ulkonaliikkumiskieltoa. Heille suositus ei ole käsky. Se on vain suositus. Ei sitä tarvitse noudattaa. Tarvitaan siis jämäkämpiä otteita. Miksei kulttuurieroja huomioida johtamisessa? Nyt julkisissa liikennevälineissä on maskipakko. Edelleenkään ohjeistuksen vastaisesta toiminnasta ei kuitenkaan rangaista mitenkään, joten kyseessä ei ole enempää eikä vähempää, kuin suositus.

Kaikkein eniten tässä hallituksen vastuun kiertelyssä ja päättämättömyydessä ihmetyttää rajojen vuotaminen. Ravintolat on kyllä saatu kiinni, keikat peruttua ja ihmiset karttamaan erikoiskauppoja, mutta tauti saa edelleen hiippailla vapaasti maahan. Oman maan sisällä toimivia yrityksiä kuristetaan, mutta maahantulijoilta jämäkät rajat puuttuvat. Miksi? Koska hallitus ei ole tehnyt eduskunnalle lakiesitystä pakkotestauksesta, tai tuoreen puhtaan testituloksen esittämisvelvollisuudesta rajaa ylitettäessä. Kaikissa muissa pohjoismaissa asia on jo saatu kuntoon. Hallituksen piiloutuminen eduskunnan ja viranomaisten taakse on täysin kestämätöntä ja edesvastuutonta.

Paras esimerkki täysin päinvastaisesta asian hoitamisesta on Uusi-Seelanti. Siellä jokainen maahantulija joutuu testiin ja 2vko valvottuun hotellikaranteeniin. He ovat käytännössä voittaneet taudin.

Voisimmeko mekin viimein ryhdistäytyä?

1/2 jatkan aiheesta myöhemmin työllisyyden ja talouden elvyttämisen näkökulmasta….

Miksi kunnallispolitiikkaan?

Maailma on ollut viimeisen vuoden ajan outo paikka. Korona on tehnyt tuhojaan ja sitä seuranneet rajoitukset ovat sulkeneet kokonaisia toimialoja ja aiheuttaneet ihmisille huolta tulevaisuudesta niin terveyden, kuin taloudenkin näkökulmasta. Olen seurannut huuli pyöreänä vasemmistohallituksen toimia, kun tukea ja ymmärrystä on löytynyt EU:n elvytysvälineelle, julkisen sektorin työntekijöille, sekä ulkoministerin sotkuille – mutta yksityinen sektori on saanut niskaansa vain kylmää vettä ja syyllistämistä. Lupauksista huolimatta.  Hallitus ilmoitti vajaa vuosi sitten jättimäisestä tukipaketista ja silloinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni lupasi, että yksikään yritys ei ajaudu tämän kriisin takia konkurssiin. Tapahtuma-alan, ravintola-alan ja usean muun toimialan työntekijät ja yrittäjät voivat jo nyt kertoa lupausten pettäneen aikaa sitten. Lomautuksia ja konkursseja on jo nähty reilusti – ja pahin taitaa valitettavasti olla edessä.
Taistelu koronaa vastaan vaatii ymmärrettävästi rajoituksia, mutta vastapainoksi tulisi myös löytyä työkaluja yritysten toimintaedellytysten varmistamiseen ja ihmisten työpaikkojen säilyttämiseen. Muuten edessä on vielä monta inhimillistä tragediaa, kun turvaverkko pettää. Pelkään pahoin, että hallituksen edellytykset talouskriisin johtamisessa onnistumiselle ovat samaa luokkaa taannoisten maski- ja rokotetilausten kanssa. Sen sijaan, että tuotannontekijöille tai yritysverotukselle olisi tehty edes väliaikaisia helpotuksia, on pöydällä ollut polttoaineveron korotus, turvetuotannon alasajo, ravintoloiden lisärajoitukset sekä yksityisten osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen. Täysin edesvastuutonta. Ja väärin. Vanne kiristää päätä!

 Valtiotason politiikkaan on kunnallispolitiikasta pitkä matka, mutta tämän hallituksen toiminnan seuraaminen on saanut vatini nurin. Haluan olla osaltani tekemässä Vantaalla päätöksiä sen eteen, että meidän kaupunkimme houkuttelee mahdollisimman paljon yrityksiä ja investointeja, jotta onnistumme yhdessä luomaan työpaikkoja, lisäämään ihmisten ostovoimaa, sekä huolehtimaan hyvinvoinnista. ILMAN veronkorotuksia. Uskon myös, että kuntapolitiikassa tarvitaan talousasioiden ja riskienhallinnan ammattilaisia tuomaan osaamista hankinta- ja kilpailutusasioihin, sekä investointipäätöksiin.