Hyökkääkkö ryssä? Puukottaako ostarilla vastaan kävelevä nuorisojoukko? Raiskaako taksikuski? Saako koulussa olla rauhassa? Onko hoitajalla aikaa? Tuoko kotipalvelu ruokaa? Tuhoaako velkaantuminen taloutemme? Onko työmme hedelmillä kansainvälistä kysyntää? Onko maahan muuttavilla ihmisillä hyvät aikeet? Riittääkö töitä? Syttyykö kolmas maailmansota? Löytyykö työntekijöitä? Sulavatko napajäät? Riittääkö perheellä sähkölaskun jälkeen rahaa ruokaan? Onko korona vieläkään ohi? Onko ihmiskunnalla mitään toivoa? Tuleeko ambulanssi? Missä on Krista Kiuru?
Kysymyksiä. Tärkeitä kysymyksiä. Paljon!!
Turvallisuustilanteemme on tulevien eduskuntavaalien alla kyseenalaisempi, kuin koskaan – ja monelta kantilta.
Tuntuu vähän siltä, että kaikkia pelottaa. Syitäkin on. Paljon!!
Siksi näissä vaaleissa on syytä äänestää. Nyt on korkea aika käsitellä ihmisten huolenaiheita ja siirtää fokus intersektionaalisesta feminismistä ja muusta hevonpaskasta asioihin, joilla on oikeasti merkistystä.
NATOON!
Liittoutumattomuus ei ole ollut ajankohtainen strategia puolustuksemme järjestämiselle enää sen jälkeen, kun Neuvostoliiton perään haikaileva Putin hyökkäsi Krimille. Hyvä että asiaan on viimein herätty Suomessakin. Toivottavasti ei liian myöhään. Silti olen samaa mieltä valtiojohdon kanssa siitä, että kaveria ei jätetä. Natoon mennään, mutta ei ilman Ruotsia. Jos amerikkalaiset eivät onnistu kääntämään Erdoganin päätä hävittäjäkaupoilla kiristämällä, niin leikkikööt sitten keskenään – on tässä pärjätty ennenkin.
Kotimaan turvallisuus
Suomen sisäinen turvallisuus on järkkynyt viime vuosina monesta syystä. Järjestäytyneiden rikollisjengien määrä on lisääntynyt, katujengien määrä on lisääntynyt, rikollisten maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt, raakojen väkivallantekijöiden ikä on laskenut, huumeiden määrä on lisääntynyt – ja samaan aikaan poliisin resursseja on jatkuvasti vähennetty. Itä-Uudenmaan Poliisin neuvottelukunnassa istuvana Kokoomuksen jäsenenä olen saanut kuulla virkavallalta hälyttäviä näkemyksiä turvallisuustilanteestamme ja poliisin valmiuksista puuttua turvallisuusuhkiin.
Samaan aikaan turvallisuusuhkia syntyy myös muualla, kuin rikollisten suunnalla. Niitä syntyy heikkenevien talousnäkymien myötä, väestön ikääntyessä, työnteon houkuttelevuuden laskiessa ja koulurauhan siirtyessä muistoksi menneestä sarkastisissa vitseissä.
Intersektionaalisesta feminismistä ja muusta hevonpaskasta asioihin, joilla on oikeasti merkistystä.
Kuka?
Jos haluat vaikuttaa näihin asioihin, niin suosittelen äänestämään ihmistä, jolla on näistä asioista kokemusta, näkemystä ja tarpeeksi rohkeutta puhua suoraan.
Helsingin vaalipiiristä nostan Kokoomuksesta esiin Atte Kalevan. Atte on entinen ammattiupseeri ja terrorismitutkija, jolla on kokemusta Itä-Helsingin ongelmien lisäksi myös Jemenistä, oltuaan siellä panttivankina vaimonsa kanssa. Atte puhuu suoraan ja asiantuntevasti, eikä pelkää nostaa epäkohtia esiin.
Uudenmaan vaalipiiristä nostaisin esiin Vantaan Kokoomuksen puheenjohtajana tunnetun, metsästystä harrastavan poliisin, Mika Kasosen. Mikalla on kokemusta yhteiskunnan ongelmien kanssa painimisesta – ihan kirjaimellisestikin – ja hän on tehnyt ansiokasta luottamustyötä Vantaalla. Mika on jämäkkä turvallisuusasioiden asiantuntija, jonka kokemuksesta on varmasti yhteiskunnalle hyötyä.
Kolmanneksi haluan mainita Kokoomuksesta Persuihin karkotetun Wille Rydmanin. En pelkästään siksi, että Wille on todella älykäs ja turvallisuusasioista perillä oleva poliitikko, vaan myös siksi, että se varmasti vituttaa Kirsi Pihaa ja muita Kokoomukseen pesiytyneitä vihervassareita.
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, mainittakoon Kokoomuksen someprinssi Tere Sammallahti. Tere on viime vuodet ollut somessa erittäin ahkerasti esillä ja sivaltanut sanan säilällään istuvaa hallitusta, kuin D’Artagnan konsanaan. Osaapa mies vielä verbaalimiekkailun lisäksi ampuakin – eikä diplomi-insinöörillä mene sormi suuhun talousasioissakaan.
Seuraavan hallituksen pitäisi leikata julkisten menojen turhasta hötöstä valtaosa pois, pitää vanhukset ja yritykset hengissä, varmistaa ihmisille työpaikat ja hyvinvointi, pistää koulutusasiat ja talous kuntoon, sekä varmistaa poliisin, pelastustoimen, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen onnistuminen tehtävissään.
Periaatteessa aivan mahdollinen tavoite – kunhan Li Andersson vaan pitää edes välillä turpansa kiinni.
